keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Lusikkaleipiä...

Ensimmäistä kertaa elläissää tekkiin lusikkaleipiä, Valiolta löyty heleppo ja nopia ohoje, kerranki mittasin aineet grammallee oikee ja tulos palakittii, murreita ja meheviä tuli, jiihaaaaa! Raahee Liisalle tievoksi, että panin sua varte muutaman pakkasee, sulla ku o se lusikkaleipien hovitekijä, ni saat verrata mite mää onnistuin :D Pikkuse pullukampia sais olla, mutta nämä nykyajan lusikat o nii pienipesäsiä eikähä mulla mittää perintökalleuksia oo... pittää jostai katella toine lusikka, mutta muute oon hirmu tyytyväine. Taikinan kyllä tekasee äkkiä, mutta kyllä nämä muute aikaa vaatii... vaa kyllä se täsä taitaa olla se häijen toine pikkuleipä niitte marenkien lisäksi.

Nämä kuulemma voi sokereinee päivinee pakastaa, ni voi tehä hyvisä ajjoin, ettei viimetingasa. Vällii laitoin vatelmamarmelaatia, slurps... rojektista huolimatta tulin tieteellisesä mielesä tunkeneeksi ommaanki suuhu muutaman kappaleen... pakkoha se oli, mistä mää muute niitte onnistumisesta oisin tienny :D



Seuraavaksi taijan testata niitä lihapullia Mimosan ohojeella ja silakkarullia, kuha Raahesta räsehtin saan!! Niihinki kyllä löytyy netistä ohojetta pilivin pimmein, mutta tuo ohoje o testattu monnee kertaa ja hyväksi havvaittu, ni oottelen sitä. Patonkiaki tekis mieli kokkeilla, kuivahiivanki ostin iha sitä varte, mutta katotaa innostunko....

Moon kakkupohojat pyöräyttäny aina pakastimen kautti, se o jotenki sitte mukavampi käsitellä, helepompi leikata ja ei tarvi nii palijo kostutusta ku sielä mutkan käy... nyt mulla o pakkasesa testikakku, jonka täytin heti leipomisen jäläkeen, haluan nähä että kestääkö se tosiaa pakkasta iliman, että mausa tuntuu ja siihen meinaan kokkeilla Pionilaakson Leenan innottamana tuorejuustokreemin massan alle... jos homma pelittää, ni meinaan hääkakulle tehä sitte saman tempun, se helepottas hommaa iha älyttömästi ku ei tarvis siinä vaiheesa muutaku päälliset ja koristeet hoijella... parin viimesen päivän aikana o hommaa varppii yllin kyllin muutenki....

Pallaillaa asiaa, ku semmosta ilimaantuu!


5 kommenttia:

  1. Kiitos ensinnäki kivasta blokista. Erityisen hauska on lukija Oulum murretta - sitä täälä eteläsä asuesa haravemmin kuulee.

    Lusikkaleivät voit ihan varmasti pakastaa, eivät mee sitä yhtää mikskään. Eli tee hyvillä mielin pakkaseen. Lisäksi ne sullaa nopiasti eli ei tarvi ottaa tuntikausia aijemmin sulamaan.

    Terv. Anna

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos Anna mukavasta viestistä, visiteeraappa vastaki!

    VastaaPoista
  3. Ihania, nuo lusikkaleivät! Me ollaan siskon kanssa nimetty ne "lapsuudenleiviksi"! Äiti aina juhliin niitä teki ja namnam, hyviä olivat ja ovat !

    VastaaPoista
  4. Ihania ovat.... meillä on aina sukujuhlissa lusikkaleipiä, jos vaan mää väkrään niitä. En koe niitä hankaliksi tehdä. Taikinan teen yleensä illalla valmiiksi jääkaappiin, seuraavana päivänä pohjat (ihan erityisellä vanhanmallisella syväpesäisellä lusikalla...joita olen jemmannut muutamia ihan tätä varten) ja vasta illalla tai seuraavana päivänä täytän...käyttämäni ohje on hieman erilainen mitä tämä Valion...Valion ohjetta aion minäkin vaihteeksi pian käyttää...se oli jo jemmaan valmiiksi otettu. Meillä ei yleensä sokeroida lusikkaleipiä olleskaan, kun täyte on makea...toki huolitellumman näköisiä ovat sokeriset. Sokeroidut lusikkaleivät eivät muutu miksikään pakastamisen jälkeen eli sokeri ei todellakaan sula. Itse laitan aina leivinpaperin jokaisen pikkuleipäkerroksen väliin. Minä teen lusikkaleivät yleensä tällä ohjeella http://mimminkeittio.vuodatus.net/lue/2007/10/lusikkaleipia

    Lusikkaleipiin liittyy eräs hassu vuosikymmeniä sitten sattunut tositarina.... erääseen palvelunumeroon oli soitanut hätääntynyt emäntä että mitä hän tekee kun kaikki omat ja naapurinkin lusikat ovat jo uunissa ja taikinaa on tähteenä vaikka kuinka paljon... olivat siis tekemässä lusikkaleipiä ja tulkinneet ohjeen hieman väärin.... näinkin voi siis käydä.

    VastaaPoista
  5. Heh, tuo oli hauska juttu tuo tositarina!! :D :D Tuo Valion räsehti oli heleppo näi vasta-alakajallekki, mutta pitäs tosiaa saaha se semmone syväpesäne lusikka, pittää vissii kirppareilta metästää...

    Määki ensin aattelin, että onko ne lusikkaleivät kovasti vanahanaikasia, mutta tulin tuloksee, että ne o vuojesta ja vuosikymmenestä toisee semmosia juhulavia kestosuosikkeja, ni niihin päävyin. Kiitos Pullamummi ja Mimmi kommenteista, ne aina lämmittää mieltä, tietää ettei täälä sentää iha yksin höpise :D :D

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentista!