tiistai 3. helmikuuta 2015

Mustikka-valakosuklaamuffinseja ja ihania, kirpakoita sitruunaleivoksia... ja hääpipariharijotuksia...

Mustikka-valakosuklaamuffinsseja tein täsä muutama ilta sitte Kermaruusun ohojeella... mainio ja heleppo ohoje... mää en kylläkää sekottanu mustikoita taikinan sekkaan, vaa laitoin taikinan pursotuspussiin, pursotin pikkusen pohojalle, siihen valakosuklaapalane ja pikkusen mustikoita ja pursotin lopun taikinan päälle. Halusin, että mustikka ja valakosuklaa tullee muffinssiin niinku syämeksi. Herkullisa olivat, suosittelen kokkeileen...


Sitte pikkuleipäjuttuja... mulla tais jäähä siitä piparitalosta joku piparivaihe päälle, ku sen talon jäläkeen innostuin kokkeileen niitä sulaneita lumiukkoja... sen jäläkeen tuli ristiäispiparit ja eilen innostuin vielä testaileen hääpipareita. Älyttömän kiva niitä o kyllä tehä, mutta se on kyllä iha pirun aikaa vievää hommaa... ensin taikinan teko, mulla ei ollu nuihin valamiita muotteja, paitsi pikkusiin sytämiin, piirsin mallin leivinpaperille ja sen avulla sitte pikkuveitellä leikkasin palat taikinasta irti... sen jäläkeen paistamine, kuorrutusten teko ja kuorruttamine...

Että ei oo tunti, eikä iha kakskaa joka nuihi uppos, mutta harrastuksetha o aikaaviepiä :D Hienosäätyä ja käjenvakkautta kaipaa mun jäläki vielä, mutta ensimmäisiksi hääpipareiksi nämo iha kohtuullisia. Iteasiasa pohojakuorrutus on siisti ja tasane, mutta vaikka mulla oli iha pikkune pyöriäpäine tylla, ni oliko sitte pikkusen liian löysä pikkeeri, ku jäläki o vähä liian paksua, en muutakaa selitystä keksi...



Tuosta pikkuleipätaikinasta saa mainioita leivospohojia, niitä tein nyttenki ja tännää niistä sitruunaleivoksia... aiemmi olin keitelly lemon curdia Kinuskikissan ohojeella ja sitä tullee kerros pohojan päälle. Voi-tomusokerikreemin teen nii, että vaahotan huoneenlämpöstä voita 100 grammaa, kiehautan tilikan vettä, johon lissään vajjaan puoli pakettia tomusokeria ja 1 tl:n vanilijasokeria, ku sokerit o liuennu, ni lissään pari tippaa sitruuna-aromia... seos o pehemiää ja o heleppo levittää vaikka lusikalla sitruunatahanakerroksen päälle ja sitte jääkaapiin hetkeksi kovettuun... 

Sillä aikaa kuluhoon tilikka kylymää vettä, pari tippaa keltasta elintarvikeväriä (jota löytyy nykyää jo pikkukauppojenki leivontatarvikehyllystä) ja tomusokeria sen verran, että tullee paksu, mutta vielä lusikasta juokseva seos. Senki voi lusikalla levittää jähämettynneen voikreemin päälle. Herkullisen kirpakoita ja herkkua niille, joille sitruuna maistuu <3



Ja täsä vielä kuva viime viikonloppuna olleisiin ristiäisiin menneestä kakusta ja pikkuleivätki pääsi vielä kuvvaan... kakusa oli suklaine pohoja, vatelmat ja tuorejuustomousse, kostutus vanilijamaijolla... oli maistunu ja vauveli saanu sulosen nimen, Hildaha jo tiijettiinki, mutta loput säilyttivät yllätyksenä. 


Meillä o muute lunta täälä nii palijo, että pia hukutaan, iha liiottelematta ja lissää o taas päivän tullu taivaan täyeltä... mutta päivä o jo jatkunu hirmusti ja siitä jos mistä tullee hyvä mieli! Mukavaa viikkua kävijöille <3


3 kommenttia:

  1. Voi Annuska miten ihania leipomuksia taas. Sinustahan on kuoriutunu oikea piparitaiteilija! Minullakin välillä tekee mieli taas kokeilla, mutta on se vaan niin vaikeeta...

    Noita muffinsseja taidan pyöräyttää joku päivä itekki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaa, kiito Leena! Olin nii voimieni tunnosa, ku sun innottamana tein sen piparitalon, ni jäi pikkuleipävaihe päälle :D Kyllä mää nyt rauhotun niitten kansa... ehkä... niitä o kyllä kiva tehä, mutta ne vie tosiaan aikaa iha älyttömästi.

      Muffinssit oli kyllä hyviä ja hirmu noppeita tehä. Ja ku laittaa taikinan pursotuspussiin, ni ne o älyn kätevä törräyttää sillä niihi kupposiin, muffinssitaikina ku o semmosta paksua, että mennee ikkuisuus lusikalla sitä yrittää laitella.

      Poista
  2. Voi hyvä tavaton ku sitä on taas äpöstelty. Sullahan mennee kaikki aika nuihin. Kerkiäkkö sää tehä palakkatyötä yhtään? Vaikka kyllähän nuistakin palakkaa saa, mutta eikö se oo vähä niin, että käsitöistä ei palijo ajalle lasketa mittään rahallista arvua. Muutako oma hyvä mieli.

    Tännään pittää muistaa kattua Jimiltä yheksältä se Suomen paras leipomo. Siinä on kuulemma yks tuttu mies, joka tullee "yllättäen" Huoviselle. Kaikki oli kuulemma sovittu kuvvausryhymän kanssa etukätteen ja sekunnilleen...:)

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentista!