sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Onnia Leevi 3-vee...

Noh, täsä sitä taas vaa kakkuja väännetää, vaikka viime lauantaina olin valamis heittään hanskat tiskii.... mutta nämä kakut oli tilattu jo helemikuun alusa, ei näitä kehannu perua, vaikka kuinka oli mieli maasa kakkujen teosta :D

Leevi täytti jo 3-vee ja mukavaha nämä oli tehä, voikkari miellytti ommaaki silimää, kakkuki... noh, meni se... viime lauantaihi verrattuna suorastaa loistavasti :D Pikku palomiehen täykkärisä (vaihteeksi) mustaherukka-valakosuklaatäyte ja taattua kamaa, lihavoikkari...


Tännää käytii Mummin kullan 1-vee synttäreillä, nii se vaa aika rientää, vastaha me saatii uutisia, että meistä mummi ja ukki o tulosa... voi mite aika mennee vauhilla!! Mutta nyt saatii istua valamiisee kahavipöytää, äitisä oli loihtinu herkkuja herkkujen perrää, me saatii vaa nauttia olosta ja tietenni pikkumiehestä :D :D


Tämmösiä tällä kertaa, katellaa jatkua ku sitä tullee! :D

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Häät onnistu loistavasti, iha kaikin puoli...

Häät vietettii viime lauantaina 8.6.2013, mutta nyt vasta pääsen rapsakkaa kirjottaan. Kävi nii, että mulla o ollu niska-hartiaseutu kyllä jumisa jo enne häähulinaa, mutta viime pyhänä oli iha lukosa... mää pyysin isäntää hieromaa niskoja ja en tajunnu, että sielä o tulehus, ni sehä äity vaa kipiämmäksi. Maanantaina töisä konneella istuisa vähä väliä yritin venytellä, mutta illalla oli taas iha jumisa... hieroin Mobilaattia ja lämmitin kauratyynyä, annoin siis lämpyä... vielä nukkumaan mennesä lämmitin pussin uuvelleen ja pönkkäsin itteni sen kansa pahanaan... voi ruoja sentää, aamulla ku nousin ni itkin ku pikkuvauva, oikia puoli oli niinku tulesa, iha järkyttävä kipu, ihoki oli iha tunnoton ja hartiaseutu iha, siis iha kivikova, iteasiasa iho o vieläki tunnoto...

Jos mulla onnettomalla ois ollu vähänkää järkiä pääsä, ni oisin hieronu siihe kylymägeeliä, mutta millo mulla sitä järkiä niiiii palijo ois ollu. Eihä se auttanu ku lähtiä tiistaiaamuna terveyskeskuksee ja ku lääkäri tutki, ni mää vollotin kivusta iha solokenaa. Loppuviikko tuli sairaslommaa ja yhistettyä kipu- ja lihasrelaksanttilääkettä oon syöny koko viikon. Ei kahta puhetta, että ois konneella pystyny ollee... nyt yritettää, että saahaa nämä hääjutut pakettii :D

Kaikki meni kertakaikkisen loistavasti, tarjoilua, häävalssia, säätä, yllätysvierasta ja iha kaikkia myöte... moon kyllä jäläkikättee miettiny, että mikä halavatun hulluuskohtaus mullaki oli, ku uskoin pystyväni ruokkimaa nuin satakunta ihimistä... ei sillä, mainiosti se meni ja ruoka sai kovasti kehuja, joka puolella oli pitki iltaa ähiseviä ihimisiä, jokka hiero mahhaansa, että ku tuli syötyä nii kovasti :D :D No sehä se kokille paras kiitos o!!!! Mutta ois siinä voinu käyä huonostikki... noh, hyvä näi... ja keittiöväki oli enemmä ku kullan arvone, tytöt teki töitä hiki hatusa, kaikki pelas niinku Strömssösä, kyllä muistin sen käyä vähä väliä niille kertomasa, loistavia kerrassaa, terveisiä tyttöille, jos sattuvat käymää täälä!!!

Tästä tullee kyllä nii pitkä postaus, että jos joku jaksaa loppuu asti lukia, ni ei voi muuta ku hattua nostaa. Häitä eteltävä viikko meillä oli molemmilla töistä "lommaa", ja täytyy sanua, että ku alotin valamistelut jo maaliskuun loppupuolella, ni eipä ollu mittää pannikkia... hommaa oli koko viikolle ja ite häitä eteltävä perjantai oli kyllä haipakkaa aamu seittemästä yömyöhälle. Alaku viikosta käytii hakkee kaupasta kuivat aineet ja muut säilyvät ja keskiviikkona tuoreet, kalat vasta perjantaiaamuna, että o varmasti tuoretta... ittiä pittää onnitella, että määrät oli ku oliki loistavasti laskettu, ruokaa riitti loppuun saakka, mutta ei tarvinnu häijen jäläkeen tuskasa syyä. Saatii ruokittua ne nuin kolomekymmentä nuorta miestäki, nii että ne kupu täysinäisenä voihkivat ja moni kävi oikee käjestä pittäin kehumasa tarjoilua... eikä muute loppunu juomapuolikkaa keske ;D

Täsä muutama kuva viime päivityksen jäliltä, kaikista ei kuvvaa ookkaa....

Häämarengit....

Suutarinlohi, kalaihimiset muute kiiitteli, ku oli monenlaista kallaa ja siksi halusinki olevan, ku pääruoka oli lihhaa.... oli siis ite tehtyä suutarinlohta, isäntä graavasi lohta nelijä kilua ja savusti yheksän kilua... kaik män, viimeset sitte iltapalalla!



Täsä kuvvaa satsista takkuu muriaa naudan sisäpaistia, josta piti tulla se pääruoka.... noh, ei tullu :/ En tiijä, että mitä halavattua tapahtu, mutta liha ei kertakaikkiaa murreutunu huolimatta hyvistä aineista. No ei siitä syömäkelevotonta tullu, sielä se o pakkasesa, mutta ei sitä kyllä vieraille ois ilenny tarjota. Niinpä otin stifadon Perlasta, josa o loistava ruoka ja loistavaaki loistavampi palavelu, käykääpä testaamasa vaikka lounaalla, suosittelen lämpimästi. Häisä tarjottu stifado oli maukasta ja muriaa lammasta, ainut mikä siinä harmitti, ku piti kaikille kertua, että SE ei ollu mun tekemää :D :D


Häitä eteltävälle perjantaille oli sitte kermapottujen teko uunivalamiiksi, kreikkalaisen perunasalaatin teko, tsatsiki, ranskankermakastike savukalalle, feta- ja vihersalaattien teko, kakkujen pinnotus, kalojen graavaus ja savustus ja nuin tuhat muuta hommaa.... torstaina tein salaattikastikkeen, joka o kerrassaa slurps, munavoin, yrttilevitteen ja pottusavotta hoijettii ulukona, ku oli nii loistava sää koko viikon... 6,5 kilua uusia pottuja kihinattiin perunasalaattiin, nii että o vieläki peukalolihakset hellänä ja kymmenen kilua pottuja kuorittiin ja siivutettiin kermapottuihi, sitte kylymään vetteen ämpäreihi ja jääkaapiin ja perjantaina loppuunvienti. Mulla oli palijo kylymätillaa lainasa yheltä ystävältä, kaikki oli enemmä ku tarpeesee. Juhulapaikallekki saatii vielä samalta ystävältä semmone katos pihalle ja kylymäallas, josa oli juomat, kertakaikkisen loistava kapistus. Juhulapaikan kylymätila oli kaikki ruokien käytösä, ni ikävä se ois ollu taskulämpimiä juomia tarjota! 

Sitte hääkuvviin... mikä lie ujjouskohtaus tuli tuolla pienemmällä morsiusneijolla, ku itkua tuhersi, lieneekö alako jännittää :D



Voi mite sulosen näkösiä ne oli, nii kommeita ja kauniita... vai kauniit ja rohkiat?!? :D Seuraavasa kuvasa onki se epäonnisen kakun leikkaus, voi ruoja tuo kakku sai mut menettään malttini... ei ollu semmosta asiaa mikä siinä ei ois epäonnistunu... tai maku oli kyllä hyvä, mutta oliha se ruma... kävin sen aamulla juhulapaikalla kassaamasa ja pyörin ympäri keittiötä hokien, että voi halavattu, tämä o fiasko... mietin jo, että onko mikkää leipomo auki ja ehtiskö ne siinä ajasa tekkeen kakkua... mutta tällä mentiin, mutta sanotaanko nii, että tämä oli toiseksi rumin kakku, mitä ikinä oon teheny... olin siinä pisteesä, että päätin jo lopettaa koko kakkujen teon ja bloginki toivotin nii pitkälle ku pippuri kasvaa... mutta jatkettava o, ruoka onnistu nii hyvin, että kuha tämän kakkupettymyksen nielen, ni kyllä keittiöhommat jatkuu :D :D :D Pitopöyvästä onki seuraava kuva....


Ja ne o mun nuo ihkut lämpöhauteet, ei tullu palijonkaa kalliimaksi, ku vuokraamine, tilasin ne Englannista, sielä ne ymmärtää, että mitä o asiakaspalavelu...


Täsä o mun niskalenkki-ote meijä Rakkauten hetelmästä... äippä ja sen poika! <3


Tämä kokkailupuoli oli meijän häälahaja nuorelle parille, mutta ehä mää malttanu olla järjestämättä vielä pientä yllätystä... sannoin heti hääuutiset kuultuani isännälle, että eikö ois hauska ku saatas Tohtori Irvi Tapani Kaikkone sieltä Helsingin isosta, oikee isosta sairaalasta nuorelle parille ohojeita antamaa, Bebanthenin kera... meku ollaa isännän kansa oltu naimisisa vasta vajjaa 30 vuotta, ni jääviähä se semmosten o ohojeita antaa... ja sattu nii mukavasti, että ku tammikuun alusa olin Joppeen yhteyesä, ni seleves, että sillä o justiinsa samana viikonloppuna pari keikkaa Oulusa Riosa.... melekone mäihä, Jope o aina ollu meijän perheen suosikki, monta huippuhahamua, mutta Kaikkone o aina ollu suosikki....

Saatiinki piettyä juttu salasa iha loppuu asti, Tommi tosin luuli, että aion ite laulaa ja soittaa kitaraa, ku olin mikkitelinettä vailla. Sano, että ossaakko nää äiti soittaa kitaraa ja mää siihe, että moon vanaha rokkimimmi, o lapseni palijo asioita, joita nää et äitistä tiijä. Jäläkikättee moni Tommin kaveri nauro, että se oli raukka ollu iha panniikisa, että äippä aikoo laulaa jottai... hih hih, kyllä me viikolla naurettii isännän kansa tällä jutulla...

Kävin ite hakemasa Jopen Oulusta juhulapaikalle ja matka kestää nuin puoli tuntia, eikä meillä ollu Jopen kansa hilijasia hetkiä... ehittii jutella autot, avioliitot, lapset ja nuin tuhat muuta asiaa, Jope oli oikee ihana ihimine!! Mää jätin Kaikkosen nurkan taakse oottaan ja kävin kuuluttamasa lavalle, Tommi oli pelokkaan näköne ku se ootti, että millo se äiti alakaa laulamaa :D :D :D

Esitys oli ikimuistone sekä hääparille, että tietenki meille hääväelle, Kaikkone teki mulle siinä terveystarkastukseni, joka herätti hilipeyttä nii minusa ku hääväesäki :D :D Siitäki o hauska vitionpätkä... lopuksi Jope riisu Kaikkosen vaatteet ja laulo hääparille Ollaanko enkeleitä toisillemme-biisin... kyllä sen muistaa pitkään!!! 


Isäntäki pääsi kuvvaan Jopen kansa :D :D


Mutta näihi kuvvii, näihi tunnelmii, kertakaikkisen hienot juhulat oli... ja onnia niille, jokka jakso loppuun asti tämän postauksen lukia :D :D