keskiviikko 29. elokuuta 2018

Kesätohinoita...

Kylläpä meitä on säät tänä kesänä helliny, en muista toista näin komiaa kessää. Töisä se kyllä kesä vierähti ja välisä viikonloput köökisä, se vaa on nii mukavaa vastapainua toimistotöille. Kesälommaa oon pitäny pari viikon pätkää ja loput sitte lötkötellään palamujen alla marraskuun viimojen aikaan. Mutta köökituotoksia, kesähä o juhulien aikaa...


Hääkakkuja tuoreilla mansikoilla ja sitruunamoussella... Mukana glutteeniton, maijoton ja liivatteeton kakku sammoilla makkuilla ja vielä vadelmaleivos mansikka-allergiselle.



Hääkakut makkuina mustikka ja vanilija, kuorrutus tuorejuusto-kermaseos...



Ristiäiskakkua pikkumiehelle, täsäki mustikka-ajan kunniaksi mustikka ja vanilija...
popseisa sen sijjaan minttu ja suklaa.
 


Ystävä juhulisti pienesti pyöreitä ja joskus käyessään oon tarjonnu kahavin kaverina mansikkaleivoksia, ni pyysi niitä kahavin kansa tarjottavaksi, no teinhä mää...

Kevvään korvalla lupasin työkavereille, että kuha mansikka-aika koittaa, ni teen mansikkakakun niille. Sitä ehittiin jo kysellä ja ku oon sanani mittane naine (molempii suuntii) ni pitihä se sitte tehä. Sen verran sävelsin, että tein sen samalla lailla ku nuo leivokset, että ei siis normi kakkupohojaan. Pakko sanua, että oli iha älyttömän herkullista, meijän virastomestariki melekeen lautasen nuoli ja sano, että parasta kakkua ikinä 💓

Ystävän mies täytti pyöreitä, mää sain köökivastuun. Mutta mun kuvasaalis oli köyhä, ei vaa ehtiny kiireesä hommatesa. Nuin nelijällekymmenelle tein ylikypsää possua valakosipulikermapottujen kansa, leivoin saaristolaislimppua ja potturieskaa, levitteeksi persijalevitettä. Sitte oli sallaattia ja sille tein sinappikastikkeen, lihan kaveriksi vielä marinoitua punasipulia. 

Jäläkkäriksi vadelmakermakakkua tumma suklaa- ja sitruunamousseilla ja leipasinpa vielä makiaksi kahen suklaan amerikkalaisia suklaahippukeksejä. Sielä oli ehtosa emäntä järkänny isännälle kunnon billeet, ulukona oli mahtava telttaviritys, elävää mussiikkiaki oli tarijolla ja kokki köökisä, ilimaki mitä loistavin, mikäs siinä oli juhuliesa.

Pikkusen rinsessan ensimmäiseen juhulaan tein tämmöset koristeet, siinä ne saa 
kuivahtaa kunnes juhulien aika koittaa...

Semmosia tällä kertaa, syksy se painaa päälle, ei voi mittää, mutta tännää o vielä näilläki korkeuksilla ollu reilu 20 astetta lämmintä. Puutki on vielä ihan vihireitä, mutta eihä se oo ku hetki ja väri vaihtuu, surkeus sentää. Mutta eihä se auta ku kestää se, onneksi marraskuinen reissu vähä katkasee tätä synkintä aikaa. 

Taas lähetän sinne etelään niitä erityisterveisiä ja muillekki kiitos käynnistä ja varsinki kiitos jos tänne loppuun asti jaksoit selata!