sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Mantsikkaleivokset...

Tähä vuojenaikaa ei voi kerta kaikkiaa muuta tehä ku herkkuja mansikoista, nyt hakkiin laatikollisen Jäälistä Siiran tilalta, sielä vaa o parraat marjat... mulla ei ollu valamista leivosräsehtiä, vaa kokosin ohojeen päässäni, sielo vissii nii palijo tillaa, että mahtuu tämmösiäki pääsä pyörittelleen :D Pohojaksi paistoin kääretorttupohojan tällä ohojeella, ensi yksinkertasena ja toisen vielä puolikkaana:

Pohoja:

4 munnaa
1,5 dl sokeria
1 dl pottujauhoja
0,5 dl vehenäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vatkataa hyväksi vaahoksi, kuivat aineet sekasi ja lisätään sokerivaahtoon. Taikina levitettään uunipellille ja paistetaa 200 asteesa nuin 6 minnuuttia, mulla o kiertoilimauuni ni en pitäny ku 5 minnuuttia. Tein siis yhen tuolla määrällä ja toisen puolitin että sain kolomannen osan.... jätäppä nämä pohojat sitte jäähtymää...


Seuraavaksi täytteet... jos leivokset syyään samana päivänä ni kannattaa kostuttaa pikkusen, mää pullasutia apuna käyttäen pyyhkäsin pohojaa ensin vanilijamaijolla... mutta jos syönti o vasta seuraavana päivänä ni kyllä ne täytteet nuin ohuen pohojan sen verran kostuttaa ku tarvis o. Kostutuksen jäläkeen levitin iha ohuen kerroksen mansikkahillua, jonka aina vetäsen sauvasekottimella siliäksi, sen jäläkeen levitin kerroksen voi-tomusokerikreemiä hillon päälle... vaikka se o pehemiää ni sehä tahtoo hillon päällä juosta, helepoin o laittaa kreemi pursotinpussiin ja sen avulla levittää se paikoillee. Kreemiin käytin 125 grammaa huoneelämpöstä voita, jonka vatkasin vaaliaksi ja sitte lisäsin ehkä nuin reilun desin verra sekkaan tomusokeria, lisäsin rippauksen vanilijasokeria ja vanilija-aromia....


Kreemin päälle aimo kerros pilikottuja mansikoita ja sen päälle kerros vanilijakreemiä, jonka tein Milletti-jauheesta. Sitä saa iha tavallisesta kaupasta, löytyy leivontatarvikeosastolta ja musta se o paras valamiskreemijauhe, mulla löytyy sitä aina kaapista, soon nii monikäyttöstä. Halutessaanha senki voi keitellä ite, mutta suosittelen kokkeileen tuota, maku o mainio!


Seuraavaksi taas pohojapala, kostutus jos sen tekkee ja päälle kerros hillua ja reeeeilu kerros pilikottua mansikkaa, sen päälle valakosuklaamoussea tietenki reilu kerros, että tullee kunnolla korkeutta leivoksille. Moussen voit tehä ite vaikka tällä ohojeella tai käyttää valamista, esim. Blå Bandin valakosuklaamousse o älyttömän hyvä, mää käytin sitä ja koska soon vähä makiaa, ni lissään ylleensä sekkaan rahkaa, nyt laitoin Turkkilaista jugurttia pari reilua lusikallista...

Lopuksi päälle viimene pohojapala ja se kostutus jos sen tekkee... mää en ennää päälypalaseen laittanu hillua, ettei tuu liian makiaa... päälle asetellaa puoliksi leikatut mansikat ja pikkuse kiehautin vettä, johon laitoin pari ruokalusikallista hyytelösokeria, pullasutilla pyyhkäsin mansikat asettelun jäläkeen, ni tullee kaunis kiilto.

Sitte koko kommeus kaapiin muhimaan ainaki muutamaksi tunniksi, jonka jäläkeen kakun kimppuun voi käyä semmosennaan tai leikkua leivospalasiksi.... vei muute kielen mennessä ku oli nii mahottoman makkeita mansikoita! Vinkkinä vielä, että kootesa kakkua kato että täytteitä tullee iha nurkkia myöte, ni saa leikattua siistimpiä palasia...


Etellisesä postauksesa hehkutin sitä paahettua pottusallaattia, sitäpä syötii meillä melekee koko viime viikko monen lisukkseen kansa... testasin sen ite savustetun lohen kansa, kaveriksi tietenki omatekemä tsatsiki...


Sitte sitä kokkeiltiin reikkalaisten lihapullien kansa, ohojeen löyvät täältä... pullien sisälle piilotin vielä fetajuustua palasen ja pitihä se tehä uus satsi tsatsikia.... ei voi mittää, pottusallaatti passaa iha kaikkien lisukkeijen kera ja mikä hauskinta, o yhtä hyvvää lämpimänä ku jääkaappikylymänäki. Testakkaapa ihimeesä!


Ihkut kesäsäät jatkuu, nautitaa elämästä ja yritettää olla onnellisia siitä mitä meillä o eikä rutista siitä mitä meillä ei oo <3 <3 Mukavaa viikkua kävijöille...



torstai 17. heinäkuuta 2014

Uus Rakkaus... ja tietenki muutama kakkuliki...

Viime lauantaina kävin juhulimasa velijen tytön maisteriksi valamistumista, se vähä kesti (siis ei se juhulimine niinkää vaa se valamistumine, mutta parempi myöhää ku ei millonkaa) ku oli välisä perheen perustamista, muutaman kullannupun tekua ja semmosta kaikkia elämään kuuluvaa. Mukava oli käyä ja nähä tuttuja, mutta mite hiijesä olin nii hokara, etten kuvia ottanu ollenkaa, kyllä harmitti :/ Paaaaalijon Onnia Hennikselle vielä tätäki kautti!!

Tarjolla oli ite tehtyjä makkaroita rillattuna, ne oli nimetty Maisterin makkaroiksi, mmmm... herrrkullisia. Kyllä ite tehty o ite tehty, ei siitä mihinkää pääse... lisäksi oli savulohta. Grillistä tulleen kaveriksi oli tavan sallaattia parillaki kastikkeella ja sitä  mun uutta Rakkautta, paahettua pottusallaattia... voi se vei kielen mennessää, nii hyvvää oli se! Räsehtin sain ja nyt me o syöty sitä kahtena päivänä, meillä ne nimettiin Hennispottuiksi, ku niistä kuola valuen isännälle selitin ja eilen ku alakoin tekkeen, ni se kysy että teekkö nää nyt niitä Hennispottuja :D Mutta räsehti löytyy täältä... 

Mää paistoin kaveriksi possun ulukovilepihivit ja tein maustevoita, joho laitoin pikkusen rillimaustetta ja pilikoin rucolaa iha pieneksi, lirraus sitruunamehua ja ripsahus suolaa... sanonko, että kielen vei mennessään!! Tuli kyllä jo mieleen, että teen joku päivä reikkalaisia lihapullia, tsatsikia ja tätä paahettua pottusallaattia, vaikkei nyt oo yhtään näläkä ni kuola alakaa kyllä valua kurkkuperäsä :D Mutta pottuja suosittelen ehottomasti kokkeileen, jos vähänkää o pottuihimine kysseesä...Täsäpä muutama kuva...



Jäläkiruuaksi ei tähä vuojenaikaan voi kerta kaikkiaa olla mittää muuta köö makkeita mansikoita kermavaahon kera.... uuuuuh, tämän päälle oli hyvä panna päiväunille vaikka mulla saunansiivous oliki keske... eikä se sieltä mihinkää ollu hävennykkää! :D


Toissa viikonloppuna tein naapurin pojalle rippijuhuliin mansikkakakun ja lohivoikkarin... lohivoikkariin tein yhteen välliin ite tsatsikia, hyvin oli passannu savulohi-ranskankerma täytteen kaveriksi. Se tsatsiki voikkarin täytteeksi tuli mieleen ku joskus teen itelle savulohen kaveriksi sitä ja passaa niinku nyrkki silimään ja hyvin oli kuulemma voikkariinki passannu!



Kyllä meitä o ilimat helliny viimeset reilu pari viikkua, ei voi valitella... sinälläsä soon kyllä yllätys, ku talavi oli nii lauha ni pelekäsin, että kesä jatkuu samanlaisena köö kesäkuu oli, mutta heinäkuu o ollu loistava. Isäntä oli viime viikon Inarilla kalastamasa, suuria saaliita ei ollu tullu, mutta kuitenki syyä asti... mää ostin mansikkalaatikon ja tekkiin pitkästä aikaa kakun ommaanki käyttöön ja sillä herkuteltiin monen ystävän voimin... ja pakko sanua, että jos en palijo muuta ossaa, ni mansikkakakun kyllä ossaan tehä, se suorastaan suli suuhun, mums mums mums!! Kostutus vanilijamaijolla, täytteenä sipasu mansikkahillua, kerros vanilijakreemiä, tuoreet mansikat ja valakosuklaamousse, päällä tuorejuustokerma ja muutama paahettu mantelilastu....


Viime Ikean reissulla mun mieltä jäi painamaan ihkut nojatuolit, jotka sieltä löysin... no pakkoha ne oli lähtiä sieltä hakemaan ja sievät ne oliki, mutta kyllä mulle sitte tuli huono omatunto ku sohovan lahajotin pois ja se oli sentää meijän tyttöjen makkuupaikka... kyllä niillä meni monta päivää tottua siihe, että sohovaa ei ennää ookkaan... soimasin ittiäni, että mite mää saatoinki tehä tuommosen tempun... ostin kyllä yhen koissupahanan, mutta tytöt sitä kovasti vierasti ja Elvis sen meinas omiakki, mutta kyllä ne siihe nyt o jollain lailla tottuneet... onneksi!


Samalla ostin uuven keittiön hanan, se vaan oli nii mahottoman nätti... 


Entine o muute myytävänä, jos joku innostuu, soon kans Ikean, Hjuvik nimeltään... keittiöhana ja suihku samasa, täysin toimiva ja uuvenverone, jäi vaa meille nyt tarpeettomaksi, hinnasta sovitaan... täsä kuvasa se hyvin näkkyy...


Ilimat o tosiaa ollu nii lämpimät, että näillä meijän mummeleilla o teheny vähä tiukkaa, onneksi o tuo ilimalämpöpumppu ni kämppä pyssyy viiliänä.... lenkiltä tultiin yhtenä päivänä ja vanahempi mummeli läähätti nii, että tekkiin iha omatekosen viilennyspeiton, kyllä se näky olua helepottavan. Sehä siinä o, että ku ne haluaa aina olla sielä misä ihimisekki, eikä sielä misä o paras... siinä sitte kuistilla läähätettään ni tuntuu itestäki, että no sisällekkö se pittää mennä :D Mutta tuo jääkylymä pyyhe o kuistillaki loistava apu...


Tämmöisä tällä kertaa, joha tuosa tuliki, nautitaa kesästä ja mansikoista.... mukavaa loppuviikkua kävijöille, paitsi niille ulukomaan eläville, jokka mainostaa kaikkia shaissea ja joihin oon perin kyllästyny!