perjantai 14. kesäkuuta 2013

Häät onnistu loistavasti, iha kaikin puoli...

Häät vietettii viime lauantaina 8.6.2013, mutta nyt vasta pääsen rapsakkaa kirjottaan. Kävi nii, että mulla o ollu niska-hartiaseutu kyllä jumisa jo enne häähulinaa, mutta viime pyhänä oli iha lukosa... mää pyysin isäntää hieromaa niskoja ja en tajunnu, että sielä o tulehus, ni sehä äity vaa kipiämmäksi. Maanantaina töisä konneella istuisa vähä väliä yritin venytellä, mutta illalla oli taas iha jumisa... hieroin Mobilaattia ja lämmitin kauratyynyä, annoin siis lämpyä... vielä nukkumaan mennesä lämmitin pussin uuvelleen ja pönkkäsin itteni sen kansa pahanaan... voi ruoja sentää, aamulla ku nousin ni itkin ku pikkuvauva, oikia puoli oli niinku tulesa, iha järkyttävä kipu, ihoki oli iha tunnoton ja hartiaseutu iha, siis iha kivikova, iteasiasa iho o vieläki tunnoto...

Jos mulla onnettomalla ois ollu vähänkää järkiä pääsä, ni oisin hieronu siihe kylymägeeliä, mutta millo mulla sitä järkiä niiiii palijo ois ollu. Eihä se auttanu ku lähtiä tiistaiaamuna terveyskeskuksee ja ku lääkäri tutki, ni mää vollotin kivusta iha solokenaa. Loppuviikko tuli sairaslommaa ja yhistettyä kipu- ja lihasrelaksanttilääkettä oon syöny koko viikon. Ei kahta puhetta, että ois konneella pystyny ollee... nyt yritettää, että saahaa nämä hääjutut pakettii :D

Kaikki meni kertakaikkisen loistavasti, tarjoilua, häävalssia, säätä, yllätysvierasta ja iha kaikkia myöte... moon kyllä jäläkikättee miettiny, että mikä halavatun hulluuskohtaus mullaki oli, ku uskoin pystyväni ruokkimaa nuin satakunta ihimistä... ei sillä, mainiosti se meni ja ruoka sai kovasti kehuja, joka puolella oli pitki iltaa ähiseviä ihimisiä, jokka hiero mahhaansa, että ku tuli syötyä nii kovasti :D :D No sehä se kokille paras kiitos o!!!! Mutta ois siinä voinu käyä huonostikki... noh, hyvä näi... ja keittiöväki oli enemmä ku kullan arvone, tytöt teki töitä hiki hatusa, kaikki pelas niinku Strömssösä, kyllä muistin sen käyä vähä väliä niille kertomasa, loistavia kerrassaa, terveisiä tyttöille, jos sattuvat käymää täälä!!!

Tästä tullee kyllä nii pitkä postaus, että jos joku jaksaa loppuu asti lukia, ni ei voi muuta ku hattua nostaa. Häitä eteltävä viikko meillä oli molemmilla töistä "lommaa", ja täytyy sanua, että ku alotin valamistelut jo maaliskuun loppupuolella, ni eipä ollu mittää pannikkia... hommaa oli koko viikolle ja ite häitä eteltävä perjantai oli kyllä haipakkaa aamu seittemästä yömyöhälle. Alaku viikosta käytii hakkee kaupasta kuivat aineet ja muut säilyvät ja keskiviikkona tuoreet, kalat vasta perjantaiaamuna, että o varmasti tuoretta... ittiä pittää onnitella, että määrät oli ku oliki loistavasti laskettu, ruokaa riitti loppuun saakka, mutta ei tarvinnu häijen jäläkeen tuskasa syyä. Saatii ruokittua ne nuin kolomekymmentä nuorta miestäki, nii että ne kupu täysinäisenä voihkivat ja moni kävi oikee käjestä pittäin kehumasa tarjoilua... eikä muute loppunu juomapuolikkaa keske ;D

Täsä muutama kuva viime päivityksen jäliltä, kaikista ei kuvvaa ookkaa....

Häämarengit....

Suutarinlohi, kalaihimiset muute kiiitteli, ku oli monenlaista kallaa ja siksi halusinki olevan, ku pääruoka oli lihhaa.... oli siis ite tehtyä suutarinlohta, isäntä graavasi lohta nelijä kilua ja savusti yheksän kilua... kaik män, viimeset sitte iltapalalla!



Täsä kuvvaa satsista takkuu muriaa naudan sisäpaistia, josta piti tulla se pääruoka.... noh, ei tullu :/ En tiijä, että mitä halavattua tapahtu, mutta liha ei kertakaikkiaa murreutunu huolimatta hyvistä aineista. No ei siitä syömäkelevotonta tullu, sielä se o pakkasesa, mutta ei sitä kyllä vieraille ois ilenny tarjota. Niinpä otin stifadon Perlasta, josa o loistava ruoka ja loistavaaki loistavampi palavelu, käykääpä testaamasa vaikka lounaalla, suosittelen lämpimästi. Häisä tarjottu stifado oli maukasta ja muriaa lammasta, ainut mikä siinä harmitti, ku piti kaikille kertua, että SE ei ollu mun tekemää :D :D


Häitä eteltävälle perjantaille oli sitte kermapottujen teko uunivalamiiksi, kreikkalaisen perunasalaatin teko, tsatsiki, ranskankermakastike savukalalle, feta- ja vihersalaattien teko, kakkujen pinnotus, kalojen graavaus ja savustus ja nuin tuhat muuta hommaa.... torstaina tein salaattikastikkeen, joka o kerrassaa slurps, munavoin, yrttilevitteen ja pottusavotta hoijettii ulukona, ku oli nii loistava sää koko viikon... 6,5 kilua uusia pottuja kihinattiin perunasalaattiin, nii että o vieläki peukalolihakset hellänä ja kymmenen kilua pottuja kuorittiin ja siivutettiin kermapottuihi, sitte kylymään vetteen ämpäreihi ja jääkaapiin ja perjantaina loppuunvienti. Mulla oli palijo kylymätillaa lainasa yheltä ystävältä, kaikki oli enemmä ku tarpeesee. Juhulapaikallekki saatii vielä samalta ystävältä semmone katos pihalle ja kylymäallas, josa oli juomat, kertakaikkisen loistava kapistus. Juhulapaikan kylymätila oli kaikki ruokien käytösä, ni ikävä se ois ollu taskulämpimiä juomia tarjota! 

Sitte hääkuvviin... mikä lie ujjouskohtaus tuli tuolla pienemmällä morsiusneijolla, ku itkua tuhersi, lieneekö alako jännittää :D



Voi mite sulosen näkösiä ne oli, nii kommeita ja kauniita... vai kauniit ja rohkiat?!? :D Seuraavasa kuvasa onki se epäonnisen kakun leikkaus, voi ruoja tuo kakku sai mut menettään malttini... ei ollu semmosta asiaa mikä siinä ei ois epäonnistunu... tai maku oli kyllä hyvä, mutta oliha se ruma... kävin sen aamulla juhulapaikalla kassaamasa ja pyörin ympäri keittiötä hokien, että voi halavattu, tämä o fiasko... mietin jo, että onko mikkää leipomo auki ja ehtiskö ne siinä ajasa tekkeen kakkua... mutta tällä mentiin, mutta sanotaanko nii, että tämä oli toiseksi rumin kakku, mitä ikinä oon teheny... olin siinä pisteesä, että päätin jo lopettaa koko kakkujen teon ja bloginki toivotin nii pitkälle ku pippuri kasvaa... mutta jatkettava o, ruoka onnistu nii hyvin, että kuha tämän kakkupettymyksen nielen, ni kyllä keittiöhommat jatkuu :D :D :D Pitopöyvästä onki seuraava kuva....


Ja ne o mun nuo ihkut lämpöhauteet, ei tullu palijonkaa kalliimaksi, ku vuokraamine, tilasin ne Englannista, sielä ne ymmärtää, että mitä o asiakaspalavelu...


Täsä o mun niskalenkki-ote meijä Rakkauten hetelmästä... äippä ja sen poika! <3


Tämä kokkailupuoli oli meijän häälahaja nuorelle parille, mutta ehä mää malttanu olla järjestämättä vielä pientä yllätystä... sannoin heti hääuutiset kuultuani isännälle, että eikö ois hauska ku saatas Tohtori Irvi Tapani Kaikkone sieltä Helsingin isosta, oikee isosta sairaalasta nuorelle parille ohojeita antamaa, Bebanthenin kera... meku ollaa isännän kansa oltu naimisisa vasta vajjaa 30 vuotta, ni jääviähä se semmosten o ohojeita antaa... ja sattu nii mukavasti, että ku tammikuun alusa olin Joppeen yhteyesä, ni seleves, että sillä o justiinsa samana viikonloppuna pari keikkaa Oulusa Riosa.... melekone mäihä, Jope o aina ollu meijän perheen suosikki, monta huippuhahamua, mutta Kaikkone o aina ollu suosikki....

Saatiinki piettyä juttu salasa iha loppuu asti, Tommi tosin luuli, että aion ite laulaa ja soittaa kitaraa, ku olin mikkitelinettä vailla. Sano, että ossaakko nää äiti soittaa kitaraa ja mää siihe, että moon vanaha rokkimimmi, o lapseni palijo asioita, joita nää et äitistä tiijä. Jäläkikättee moni Tommin kaveri nauro, että se oli raukka ollu iha panniikisa, että äippä aikoo laulaa jottai... hih hih, kyllä me viikolla naurettii isännän kansa tällä jutulla...

Kävin ite hakemasa Jopen Oulusta juhulapaikalle ja matka kestää nuin puoli tuntia, eikä meillä ollu Jopen kansa hilijasia hetkiä... ehittii jutella autot, avioliitot, lapset ja nuin tuhat muuta asiaa, Jope oli oikee ihana ihimine!! Mää jätin Kaikkosen nurkan taakse oottaan ja kävin kuuluttamasa lavalle, Tommi oli pelokkaan näköne ku se ootti, että millo se äiti alakaa laulamaa :D :D :D

Esitys oli ikimuistone sekä hääparille, että tietenki meille hääväelle, Kaikkone teki mulle siinä terveystarkastukseni, joka herätti hilipeyttä nii minusa ku hääväesäki :D :D Siitäki o hauska vitionpätkä... lopuksi Jope riisu Kaikkosen vaatteet ja laulo hääparille Ollaanko enkeleitä toisillemme-biisin... kyllä sen muistaa pitkään!!! 


Isäntäki pääsi kuvvaan Jopen kansa :D :D


Mutta näihi kuvvii, näihi tunnelmii, kertakaikkisen hienot juhulat oli... ja onnia niille, jokka jakso loppuun asti tämän postauksen lukia :D :D

23 kommenttia:

  1. Kiitos onnitteluista! ;)

    Ei ees ollu liika pitkä,vaan kerrassaan mukava oli lukia.

    Iiiihanat häät teillä olleet, morsian kaunis kuin alkukesän kukka ja sulho komia.
    Ruokakuvat sai veden herahtamaan,enkä kyllä kakustakaan mitään moitittavaa löytänyt!

    VastaaPoista
  2. Aivan ihanan biisin Jope lauloki!! Kylmät väreet ja kyyneleet tulee pelkästä ajatuksestaki.
    Ootte viettäneet varmasti ikimuistoiset häät <3

    voin kuvitella sen sun niska-hartiaseudun kivun, sillä itelläni oli kaularangassa fasettilukko kolmisen viikoa sitten. Itkun kanssa sain nostettua itseni sängystä ylös, mutta makuulleen ei todellakaan enää päässyt ja kello ol kolme yöllä. Päätä ei pystynyt ollenkaan liikuttamaan ja hengittäminenkin oli liikaa :( Toivottavasti sulla jo parempana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt alakaa helepottaan, mutta se kipu oli jottai semmosta, mitä enne en oo kokenu!! Oikiasti itkin iha täysillä, ku lääkäri tökki ja paineli, teki mieli jo sanua, että ekkö vähemmällä usko. Mutta nyt ku täsä konneella o muutaman tunnin istunu, ni taas alakaa juilimaa :/

      Poista
  3. Heh, kiitos Hanna!! Ja mää ku luulin, ettei ykskää jaksa lukia loppuu asti :D :D

    Ihanat juhulat oli kyllä, viikko o vierähtäny niitä muistellesa ja kuvia kattoisa, mukavia muistoja kertakaikkiaa jäi ja hienua, että kaikki onnistu niiiiii hyvi (paitsi se kakkuperhana)!

    VastaaPoista
  4. Ihanat juhlat ja olet kyllä tehnyt ihan mielettömän työn, ei ihme , että paikat jämähtää.
    Kakkuhan näytti tosi kauniilta....se on kumma, että ei sitä osaa olla tyytyväinen omiin tekemisiin, aina löytyy jostain jotain, mitä muut ei kyllä edes huomaa. Voi jospa oisin saanut olla mukana....slurps!

    VastaaPoista
  5. Kyllä on ollut ihanat häät! Ja totean taas, että huh sun työurakan kanssa. Pöytä notkui ja kakku näytti kyllä hyvältä :) Itse on vaan aina liian kriittinen omiin töihinsä.

    VastaaPoista
  6. Voi mahoton, ihan valtavan työn olet tehnyt! Tarjoilut kuullostivat oikein maukkailta. Minä en kyllä nähnyt mitään vikaa tuossa kakussa. Anne, olet kyllä niin taitava kokki ja leipuri, että älä missään nimessä edes pilallasi puhu lopettamisesta.

    VastaaPoista
  7. Kiitos ihanaiset, oliha siinä hommaa pitkäksi aikaa, mutta tulipaha kokkeiltua ja onneksi kaikki meni hyvi.

    Kakusta o tytöt nii pieni kuva ja seki vähä piilosa tuon komian pöytäkoristeen takana, te että vaa nää :D Mutta ku oli nii lämmin ja kostia ilima, ni massa meinasi sullaa kässiin... kerrosten vällii jäi semmoset ilimaväylät, ku yritin painaa kakkua kiinni etellissee, ni kostia massa tarttu kässiin... siihen ku lissäät vähä tomusokeria, ni paakuillaha se oli... voi hyi, en ennää ees halua muistella sitä, oli se nii kurja juttu :/

    VastaaPoista
  8. Voi tätä postausta oonkin odottanut! :D Ei juku mitkä tarjoilut ja mikä urakka sulla on ollut, vau!

    Kaikki näyttää ja kuulostaa ihan super herkulliselta! :-) Vitsi että odotan kyllä innolla elokuun häitä joihin olemme menossa! Ihana päästä joskus nauttimaan muiden valmistamia herkkuja, yleensä kun tulee aina itse tehtyä juhliin ainakin jotain tarjottavia :-)

    Mukavaa viikonloppua! :-)

    VastaaPoista
  9. Olen myös seurannut teidän häävalmisteluita ja luin kyllä koko postauksen häistä, sun juttuja on niin kiva lukea :) Kaikista näistä häävalmisteluista ei voi muuta sanoa kun että aikamoinen mimmi olet Anne! Mahtavaa! :) Kaikki mitä olet tehnyt on ollut aivan ihanan ja herkullisen näköistä ja kuuloista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos Taru, ei se mittää gurmettia ollu, mutta mainiota pitopöytäruokaa, vaikka itte sanonki. Onnellisin olin siitä määrien laskusta, ne meni kyllä iha nappii!!

      Poista
  10. Lämpimät Onnittelyt ANOPILLE ja APELLE!

    Luin koko postaukset ja ihailin kuvat ja täytyy sanoa, että olet kyllä melekoinen pakkaus!

    Ihana juhlapöytä ja upean kaunis hääpari! Kaikki aivan upean ihanaa....

    En ymmärrä, mitä vikaa kakussa oli, koska se näytti kuvassa erinomaisen kauniilta. Luultavasti olit vaan juhlapaniikissa ja kuvittelit kaiken!

    Hieno häälahja ja vielä erikoisohjelmaakin olit järjestänyt. Kyllä mahtoi olla upeat häät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos Pullamummi, mukavalle tuntuu nyt ittestäki ku kaikki meni nii mainiosti!

      Poista
  11. Kiitos kiitos, onnea aina tarvitaan - voi että tarvitaan - vaan ei kuitenkaan sinun juttujesi loppuun asti lukemiseen. Sehän on pelkkä ilo. Nyt se oli myös helpotus. Edellisestä kerrasta oli jo yli kuukausi ja vaikka arvelin, että häävalmistelut vievät kaiken ajan, olin kuitenkin huolestunutkin, etteivät vain ole voimat loppuneet megagiga-urakan kimpussa. Ei se varmasti kaukana ollut niskan jumittumisesta päätellen. Mutta on varmasti ihanaa voida antaa rakkailleen niin elämyksellinen ja täydellinen lahja, jonka muistot säilyvät läpi elämän.

    VastaaPoista
  12. Tottahan tämän jaksoi lukea ja olisin lukenu mielellään enemmänkin. Aivan ihanat häät ja taatusti ikimuistoiset!

    En oikeesti ymmärrä miten olet saanut kaiken purtavan tehtyä itse... Aivan täydelliseltä näyttävät!!! Hatunnoston arvoinen suoritus!

    Laita pliis kakustakin kunnon kuva... Itse sinä ne virheet näät... me muut ei niitä huomatakaan...

    VastaaPoista
  13. Häät on niin ihania!!Mahtavan työn teit.

    VastaaPoista
  14. Voi mitenkä ihania kommentteja ootta laittaneet, kaunis kiitos!!

    Kyllä täsä Pioni autti ne hyvät suunnitelmat ja hyvisä ajjoin alotettu hommastelu, ei ollu mittää panniikkia, vaa tämä hääviikkokki saatii iha mukavasti pakettii... ja kaikki ne kehut ihanasta ruuasta sai mun syämen sulamaan ja se tunne että hitto, onnistuttiinpa! Mulla ei tuosta murheenkryynistä kertakaikkiaa oo muuta kuvvaa, onneksi :D

    Et nää Lisse iha turhaa huolestunu, pari viikkua ennen häitä sattu jottai iha älyttömän surullista ja mulla o menny jo kolome viikkua yrittää siitä surusta päästä yli, välisä tuntu, että mistä hiijestä sitä itkua nii palijo riittääki, että onko ihimisen sisällä joku ontto kohta, joho se vesi kerrääntyy... tiijä häntä... mutta pakko oli skarpata nuo häävalamistelut loppuu!

    VastaaPoista
  15. Onnittelut hääparille mutta myös sinulle mahtavasti suoritetusta urakasta!! Nyt saa hengähtää :D
    Mietin juuri edellispäivänä itseasiassa sua ennenkuin tämän postauksen laitoit, että mitenhän siellä häät meni :) En vain ehtinyt kommentoida vaikka luin kyllä heti kuulumiset..

    Kuvasta kakku näyttää kyllä kauniilta, harmi ettei ole isompaa esillä ;)
    Mutta tuo kakkupettymys on valtava, tiedän sen.. silloin kun odotukset on 110% itsellä, ja sä menet ja möhlit.. se tuntuu karvaalta ja pitkään... Hetkeksi menee maku koko touhuun mutta siitä hiljalleen taas noustaan.
    Vähän kuin pyörällä kaatumisen jälkeen, heti vain ajamaan ettei jää kammo! eiks ni!! :D

    Olen artistin kanssa samalta paikkakunnalta, tai siis olen syntynyt siellä ja sitten pienenä muuttanut tänne etelään. :)
    Toivottavasti olet jo toipumassa, niin kivuista kuin surusta. Sulla taitaa olla sama "vika" kropassa kuin mulla, mulla on ns. stressiselkä ja stressiolat, ne tulehtuu aina stressistä tai kovasta kuumuudesta. :(

    (ihana kuva sinusta ja pojastasi. <3 )

    VastaaPoista
  16. On siulla ollut huikea urakka noiden häiden järjestelyssä. Mutta kyllä on jälkikin sen näköistä ja arvoista, aivan mielettömän upeaa! Ja ihania kuvia häistä.

    Hyvän artistinkin olit saanut järkättyä paikalle. Näimme samaisen hemmon viime kesänä ja kyllä hän on livenä paljon parempi kuin telkkarissa. Jope on laulaunut juuri tuota Enkeleitä toisillemme ihan meidän naapurikylän pienen pojan kanssa (http://www.youtube.com/watch?v=2pQ_uetiWx4). Se on kyllä aika herkkää kuultavaa ja tippa tulee linssiin taatusti, käypä kuuntelemassa.

    Onnea vielä hääparille ja ruokien valmistajalle. Suuri urakka on tehty ja hyvät muistot jäivät jäljelle :))

    VastaaPoista
  17. Aikamoisen työn teit häiden varustelussa. Olet aivan oikeassa siinä, että työt pitää aloittaa ajoissa. Viimeisiin päiviin jää kuitenkin aivan tarpeeksi tekemistä. Minä tein sisareni tyttären ylioppilasjuhliin mansikkamoussekakun. Se oli oikein kaunis, kun otin jääkaapista ja lähdettiin juhlapaikalle. +30 ja ylikin, matkaa 60km ja perillä ainakin yhtä kuumaa sisällä. Voit kuvitella, miten siinä kävi. Onneksi oli tarjoilulautasessa korkeammat reunat. Runsaasti uusia mansikoita päälle ja kermaakin piti lisätä. Minusta näytti kamalalta, mutta meni kaikki ja kehuivat vielä makua hyväksi. Ymmärrän hyvin tunteesi, mutta vieraat olivat tyytyväisiä ja kaikille jäi hyvät muistot häistä. Voit hyn sanoa HYVÄ MINÄ!

    VastaaPoista
  18. Voi laita kuva hääkakusta, näyttää kauniilta! Mahtavat juhlat kuulosti olevan Jope ja kaikki.

    VastaaPoista
  19. Heips. Nyt vasta löysin sinun uuden plogisi, kun siivoilin sähköpostiani!

    Ihania juttuja ja kuvia :)

    Kiitos: Tuula

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentista!