Pelekäsin, että säilyneekö se ees leikkaukseen asti, ku välisä oli kuitenki usiampi tunti, mutta oli säilyny ja mun kauhukuvasta, josa morsian surkiana itkee romahtanneen kakun vierellä suluhasen lohutellesa ei ollu tietuakkaan, kakku oli maistunu nii hääväelle ku morsiusparillekki ja leikkaus oli saatu alottaa iha sieltä ylimmästä kerroksesta <3 No huh, kyllä helepotuksesta huokasin ku tämän kuulin, mulla nimittäin itku tuli ku nii harmitti, kakku ei ollu nii täyellinen ku nuin herttanen morsian ois ansainnu, mutta kaiken kaikkiaan loppu hyvin, kaikki hyvin!
Täsä toisesa kakusa oli samat raaka-aineet, mutta kuletusmatka oli vaan muutama kilometri ja tila josa sain kakun koota oli suorastaan viiliä, sen lisäksi ilimankosteus ei ollu niin juluma ku saje oli tauonnu hyvisä ajjoin.... molemmisa kakkuisa oli täytteenä tuoreet makiat mansikat ja valakosuklaamousse, tein molempiin häihin nelikerroksiset kakut, yhet varakakut ja pienet kakut, jotka oli sekä glutteenittomia että laktoosittomia.
Hirmunen urakka etten sanos, kukkien teosa jo pelekästään meni tunteja ja taas tunteja, pitsin teosta puhumattakkaan, pohojia tein yhteensä 12 ja paistoin ne kaikki saman päivän aikana, täytteijen teko tuommoseen määrään kakkuja vie oman aikasa ja liki kymmenen kilua massaa sai kaulita, samoten kreemiä massan alle tein kuus kilua :D :D Että ei ne helepolla synny, sitte vielä jännittämine onnistumisesta, mää ku oon semmonen ressaaja... tunnustan, että ku juhulapäivää edeltävänä yönä kaulittin massaa vielä nelijän aikaan yöllä ni aattelin, että vaihtasko harrastusta vaikka postimerkkien kerräilyyn...
Tein myös 60 cakepopsia karkkibuffettii, aika sieviä vaikka itte sanonki...
Täsä vielä toisen kakun glutteeniton ja laktoositon versio, kerroskakusta en saanu ite kuvvaa ku puhelin jäi autoon, morsian kyllä laitto mulle kuvan, mutta en saa sitä siirrettyä puhelimesta konneelle, jos se jossain välisä onnistuu, ni laitan sitte tännekki.
Täsäpä tällä kertaa, ollaan ihimisiksi ja pietää peukkuja, että säät tosiaan vielä lämpenis niinku ovat luvanneet!! Ai nii ja se ensimmäine näyttö meni heilahtamalla läpi, sain nii hyvät arviot ite näytöstä ja harjottelujaksosta, että meinasi karskilla kokkiopiskelijalla iha kyyneleet tulla silimiin... mite nii meinas, ku tuliha ne! :D :D Hölökyn kölökyn ja Turkuun lähetän erityisterveisiä ja lämpimiä ajatuksia <3
Mielettömän kaunis kakku, täydellinen! Ja ruusutkin niin uskomattoman upeita!
VastaaPoistaOn siinä saanut muutaman kerran kaulinta pyöräyttää kun nuo on tehty. huh.,.. Minä en pystyis kahteen noin isoon urakkaan samana viikonloppuna. Oot vaan melko mestari!
Kiitos Leena <3 Eläpä muuta sano, mulla oli niiiii hinku tehä ne molemmat, että vaikka sattuvat samalle viikonlopulle, ni silti luppautuin. Kyllä se isäntäki kolomen aikaa sängystä huuteli, että miten mennee :D :D Ja tosiaan, ruusut ei oo vieläkkään täyellisiä, mutta moon oppinu nyt viimein tekkeen semmosia, jotka kelepuutan, vielä ku vähä lissää harijottelen, ni niistä voi vaikka tullakki täyellisiä!
PoistaPäällimmäiseksi mieleeni tuli heti luettuani, että kahden itkun postaus Annelta, toinen huolesta (ja väsymyksestä?), toinen ilosta. Elämää molemmat. Kyllä noin valtaisa ja vaikeissa olosuhteissa loppuunviety leipomisurakka taitaa jo ylittää harrastuksen määritelmän, on siinä niin isoja määriä ja tunteja. Mutta et sinä uskoakseni saisi samanlaisia haasteita, luomisen iloa, jännitystä, kauhua, helpotuksen tunnetta ja onnistumisen elämyksiä postimerkkeilystä. Suurennuslasilla tihruaisit leimoja ja laskisit sakaroita ja googlailisit tietoja harvinaisuuksien toivossa. Kyllä tulisi kaulinta ja massaa ikävä!
VastaaPoistaOpiskelumenestys oli ilonkyyneltesi arvoinen, mutta ei kuule tullut minulle yllätyksenä. Ihanaa!
Heh, ittekki Lisse mietin tuota postimerkkeilyä, että taitasin olla siihen hommaan aivan liian kärsimätön :D :D Mutta nyt en ookkaan luppautunu uusiin kakkuihin, ens viikonloppuna on yks kakku ja seuraava joskus syksyllä, keskityn nyt tuon koulun viemään loppuun, pakko saaha levähtää viikonloppusin!!
VastaaPoistaAivan mahdottoman upeita luomuksia! Wau!
VastaaPoistaMama <3
PoistaOot sie kyllä taitava tekemään. Ihan uskomattoman tarkkaa jälkeä ja kuvat todella kauniita. Ei voi , ku ihailla. <3
VastaaPoistaMut tuo on kyllä totta, että välillä saa itkua vääntää, jos ei onnistu. Näissä on ihan täysillä mukana ja voi sitä hyvänolontunnetta, ku asiat lopulta onnistuu vaikka kuinka ois potkinu päähän aiemmin. Oon uhannu olla leipomatta enää ikinä ja laittavani kakkutarvikkeet myyntiin, mut jotenkii sitä ei vaan oo tullu tehtyä, et aika pahasti on koukussa näihin hommiin. ;)
Kiitos Katja, joo moon monasti huomannu, että ne kakunsaajat näkkee vaan ne kauniit ja onnistunneet asiat ja itte näkkee vaan ne epäonnistunneet, me kakkumaakarit otetaan niiiiii vakavasti tämä homma, mutta tietenki sitä aina haluaa yltää parhaimpaansa.
PoistaHih, no on se erräänki kerran tullu sanottua, että nyt loppu, en leivo ennää ikkää mittää, mutta nii ne vaa aina unehtuu, eikä silti, ei mua ennää kukkaa uskokkaa :D :D :D
voi miten kauniita kakkuja olet taas tehnyt...hyvää alkavaa syksyä sinne :)
VastaaPoista