perjantai 28. helmikuuta 2014

Sitruunamarenkipiirakat...

Mää rakastuin tulisesti tuoho ite tehtyyn Lemon curdiin, nii että pitkin päivää kävin sitä maistelemasa... mietin, että mitähän semmosta tekis, josa sitä vois käyttää. No sitte välähti, että ihanat sitruunamarenkipiirakat ois kova sana... pohojataikinan tein samalla räsehtillä köö siinä Donna Hayn paistetusa juustokakusa, se oli nii mainion makune ja loistava koostumukseltaan, että passaa kaikkiin makkeisiin piirakoihi, muihinki ku juustokakkuihi...


Pohoja:

105 gr vehenäjauhoja
40 gr mantelijauhua
55 gr hienua sokeria
90 gr huoneenlämpöstä voita

Kaikki aineet kuppiin ja hierotaan sekasi, tästä määrästä tullee joko yks iso piirakkavuokalline tai niinku mää tekkiin nuihi pikkuvuokasiin, nii niitä tuli 6 kappaletta, niisä vuokan halakasija o 10 senttiä. Tekase taikina, laita vähäksi aikaa jääkaapiin asettuun. Muotoile taikinasta pötkylä ja jaa kuuteen ossaan ja painele vuokaan tasasesti... taikinasa ku o voita, ni mää en rasvannu nuita vuokia ja irtosivat lopuksi mainiosti, mutta jos metallisia vuokia käyttää, ni voiha ne ensi pyyhkästä vaikka voilla tai millä nyt ruukaa tuon homman hoitaakki...

Jos haluaa välttää sen taikinan pienosen valumisen paiston aikana, ni tällää siihe päälle vielä sen leivinpaperi- tai foliopalan ja herneet tms. painoksi, mutta ei se oo välttämätöntä, makuasia... sitte uuniin 10-12 minnuuttia, asteita nuin 160... moon vähä arka sannoon nuita asteita ja aikoja, ku se o nii palijo uunista kiinni, mulla ne oli nuo, mutta mulla onki tehokas uuni... sen jäläkeen voi poistaa ne painot, jos semmosia käytti ja jatkaa paistamista toiset 10 minnuuttia pikkupiiraijen kohalla, iso piirakka vaatii varmaan vielä vähä enemmän paistua... 


Pohojat uunista ulos, levitä ihanaa, kirpiää Lemon curdia piiraille ja takas uuniin viieksi minnuutiksi, ne o siinä... jos käytät tavallista marenkia, ni laita se samantien piirakoijen päälle, ku laitat sitruunatäytteenki...

Marenki:

3-4 munan valakuaista
1 pikku hipsaus suolaa
1,5 dl tomu- tai hienua sokeria

Vaahota valakuaiset puhtaasa, kuivasa kuluhosa kovaksi vaahoksi, lissää mukkaan sokeria vähitellen ja koko ajan vatkate. Levitä tai pursota valamis marenki sitruunatäytteen päälle. Se viis minnuuttia taitaa pätiä täsäki, paistat sitte marengin kansa tai iliman. Mää käytin ite kuumamarenkia, sitähä ei ois tarvinnu käyttää ennää uunisa ku sen kypsyttää kuuma sokerivesi, mutta halusin vähä väriä siihen, ni tuikkasin uuniin... ja tämä sen takia, että alakuperäne suunnitelma oli ottaa väriä sillä mun brulee-tohottimella, mutta sepä juutas ei ennää pelittänykkään :/

Kuumamarenki:

3 valakuaista
250 gr sokeria
0,6 dl vettä

Vesi kattilaan ja sokeri siihe sekkaan, anna iteksee sokerin sullaa veen sekkaan pienellä lämmöllä. Vatkaa valakuaiset kovaksi vaahoksi sillä aikaa. Sitte ku sokeri o sulanu kokonaa, ni lissää lämpyä ja lämmitä sokerivesi 116-120 asteiseksi. Mulla ei oo itellä mittaria, mutta hyvä konsti o kokkeilla oikiaa lämpötillaa tiputtamalla pikkutippa sokerilientä kylymään vetteen, jos se leviää veen sekkaan, ni ei oo tarpeeksi kuumaa, mutta jos se mennee semmoseksi palleroksi, ni sittepä o.... vesihä kiehuu 100 asteesa ja ku se o kiehunu muutaman minnuutin, ni alakaa olla oikia aika kokkeilla tuota tippakonstia, nii jollei sitä mittaria oo :D 


Mulla meni kyllä kieli melekee mennesä, Apukokki ei niinkää tykänny, se ku ei oo kirpiän perrään, nämähä o niitä makuasioita, joista ei voi kiistellä.... mutta mää sanon, että SLURPS!

Mukavaa viikonloppua kaikille, olokaa ihimisiksi ja nauttikaa elämästä!



12 kommenttia:

  1. Mä tykkään kirpeästä, joten maistuis mulle. Sulla on kai se itsetehdyn lemoncurdin respti täällä jossain, käynpä katsomassa. Mun mielestä se kaupan tavara on liian makeaa, haluisin kokeill tehdä itse niin sais säädellä maun omaan suuhun sopivaks.

    VastaaPoista
  2. Jeps Taru, sitä kaupan ja tätä ite tehtyä ei voi kyllä verrata samana päivänä, ite tehysä o jotenki nii täyteläine maku... noh, se pittää ite kokia :D Mutta oli tosiaa nopia ja heleppo tehä, kuha muistaa olla sen hällän kansa tarkkana, ettei käy niinku mun ensimmäiselle satsille...

    VastaaPoista
  3. Moon asunu Enklannissa ja ihan ensimmäinen muisto erilaista ruuista sielä oli justiinsa tuo lemoncurd. Mää tykkäsin heti!

    Toinen ruoka, jota täältä ei silloin saanu, oli coleslaw, tuo kaalisallaatti. Mää sielä sitä söin ja ihimettelin sikäläisille kavereille, että on se harmi ku tätä ei saa Suomesta. Siihen yks tyyppi totesi, että te ootte Suomesa niin rikkaita, coleslaw on köyhien ruokaa. No, tottahan raaka-aineet on halapoja; kaalta, sipulia, porkkanaa ja majoneesia. Mutta niin hyvvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä o Manta sitte sama maku, mustaki se maistuu iha ylihyvälle, se makkeus ja ihana kirpakkuus samasa saa iha sylen herahtaan suuhun. Määki ostin sitä ensin valamiina kaupasta, tykkäsin siitäki, mutta nyt ku tein sitä ite, ni kyllä eron huomaa... eiku kokkeileen!

      Tuo coleslaw o munki to do-listalla!!

      Poista
  4. Sitruuna ja marenki ne yhteen soppii, todellakin! :) Tää on ihan mun herkkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä marenki vaatii jonku kirpakan kaveriksi, mää oon tojennu aika päiviä sitte että marengin ja sitruunan liitto o suorastaan täyellinen, taijan kyllä joku päivä tehä appelsiini curdia ja kokkeilla senki kansa!

      Poista
  5. Sitruunamarenkipiirakat on ihania. Itse tykkään kovasti, kun on kirpeää sitruunaa ja makeaa marenkia samassa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taitaa olla niitä yhistelmiä, joista joko tykkää tai ei tykkää, ei oo semmosta välimuotua :D

      Poista
  6. Ooh, mitä herkkuja! Olet tosi taitava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sariina, ihana ku joku muuki kehhuu, ni ei aina tarvi ite! :D :D :D

      Poista
  7. Tein gluteenittoman ja laktoosittoman, näyttää hyvälle, maistanut en vielä. Kiitos ohjeesta!

    Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varppiin maistu hyvälle, slurps!! Marenkiha o heleppotekone ku vaa tosiaa malttaa lisätä iha pikkuhilijaa sitä sokeria, että se kunnolla sekottuu, eikä jää rakkeiseksi, iha sama homma o voitomusokerikreemin kansa.

      Poista

Kaunis kiitos kommentista!