Voi huokaus sentää...

Että se ottttttaa päähä, ku tuntikausia hommaat ja kättee ei jää muuta ku pilalle menneitä tuotoksia, ei ollu tännää saaristolaislimppupäivä, ei sitte nii millää... mutta ensin jonku sortin pienimuotone onnistumine, ehä mää ikkää oo kakkuihini tyytyväine... Kristinalle tein täsä taannoin sytänkakun, pikkusisko täyttää huomena 7-v ja halus samanlaise... no pitihä se tehä, vähä vaihtoin värejä ja täytteenä o mansikka-valakosuklaa ja moussen sekkaan laitoin purkin Viola-appelsiinituorejuustua, anto mukavan älläyksen, taijan käyttää toistekki...

Mutta sitte niihi pettymyksii.... Pullamummilta sain mukavan ohojeen saaristolaislimppuun ja sitä täsä joku aika takaperin testasin, ku kalafriikki ystäväni sano sen olevan taivaallista suutarinlohen ja muunki kalan kansa... ensin luulin, että se epäonnistu, mutta ku leipä jäähty, ni sehä oli oikeenki mainiota. Ohoje o sillai heleppo, että aineet vaa sekotettaa keskenää ja annetaa nousta, ei siis tarvi mittää vaivaamisia, siis jos kaikki sujjuu suunnitelman mukkaan... eilen tekkiin taas yhen satsin jo häitä varte ja se onnistu iha moitteetta, noh ainut oli että taikinamäärän jakkoin kolomeen vuokaan ja ne oliki sen verran pitkiä vuokia, että ei niistä vieläkää kovin korkeita tullu, vähä korkiampia ois saanu olla...

Mutta tämä o hyvvää, tätä tullee iha varmasti tehtyä vastaki, kuha tämän päiväset pettymykset nielen :/ Tännää oli tarkotus tehä häitä varte myös lusikkaleivät, mutta päivä meniki Amelian kakun ja saaristolaislimppujen kansa... ensimmäine taikina nousi mahtavasti ja aattelin, että no näistähä loistavia tullee,  ku ne oli tunnin olleet uunisa ja kurkkasin sinne, ni juuttaan leivät oli PALANU!!!! Kaikki vaiheet lämpötillaa myöte oli niinku eilenki, mutta en tiä mitä tapahtu...

No nakkasin noitumisen kera leivät roskiin ja tein uuven taikinan... ja se ei noussu yhen yhtää, siis oikiasti ei niiiiiii yhtää... no jakkoin sen kahteen vuokaan, kolomeen ei riittäny.... ja huoh, sitä ei saanu kypsäksi millää, en ennää ees tiijä, että kauanko se loppujen lopuksi oli uunisa, sitäkää ei siis voi tarjota muuta ku itelle, ku kuori meni jo nii kovaksi... ei se auta, pakko vielä yrittää joku toine päivä...

Sitte jalakaongelmii, ei auttanu se taannone kortisoonipiikki jalakaan, se vaa on kipiä, jokkaine askel tuottaa suunnatonta kipua ja pakko nilikuttamalla kävellä... kuvitelkaapa, että päkiän kohalle o teipattu puolikas golf-pallo, samalle se tuntuu... muuteha se menis, mutta ku o kolome koiraa, joita pittää lenkittää ja ens viikolla isäntä o lähösä työreissulle, hirvittää jo etukättee, että mite mää seleviän... ja senhä tietää, että ku nilikuttaa ja yrittää ulukosyrjällä astua, ni väärä asentoha se o ja nyt särkee poloveja ja lonkkia kans... enempää särkylääkettä ei kestä ottaa ku maksimimäärä tulehuskipulääkettä o päiväannos... huoh, tämmöstä tämä o tämä vanahaksi tulo... pittää laulaa niinku Tero Vaara, että jollei särje selkä, nii sitten olkapää :/

Mutta ny haluan esitellä mun uuvet ystävät, ostimma uuven pesukonnen ja kuivausrummun... me ku ollaa kahestaa, ni riittäs pienemmäkki, mutta halusin kaheksan kilon konneet, että saa isompaaki pyykkiä pestä, niinku täkit ja päiväpeitteen esimerkiksi... ja oha ne hilijaset, entiset äänteli jo siihe mallii, että niillä oli suuriki hätä, kuivausrumpu varsinki... ku sain konneet ensimmäise kerran pyörimää, ni istuin onnellisena kattomasa pyörimistä ja nauttimasa hilijasesta äänestä :D :D

Ja ny mukavaa lauantai-iltaa kaikelle kansalle, mää lähen nostaa kintut saunan seinälle!!