lauantai 15. joulukuuta 2012

Elämä ei tosiaankaa aina oo reilua...

Oha se kyllä ihanaaki ja ihania asioita tapahtuu ympärillä, mutta myös surullista... usiasti käy mielesä, että miksikä toiset, nii ihimiset ku elläimetki, o hyvä onnisia ja sitte o niitä, jokka saa taistella joka päiväsestä elämästä, syystä tai toisesta...

Ylleensä alan innoissani suunnittelemaan kakkua, koristeita ja aikataulua, nyt tuntu taakka raskaalle... etellisen kerran ku Jannen kansa nähtii, ni höpöttelin sille, että jos tullee hääkakun tarvista, ni tekijä o lähellä... en sillo arvannu ja tietenki hyvä nii, että kakut jokka teen, tullee Jannen muistotillaisuutee... tunsin tämän velikullan pikkupojasta saakka, eipä mahtanu olla vielä kymmentäkkää, ku pojan matkasa meillä alako kulukeen.

Kiusasin aina, että jos kyllästyy tavallissii töihi, ni vois alakaa esittää Elvistä, nii oli ku Elvis nuorena miehenä. Eipä riittäny, että vakavan sairauenki selätti muuan vuosi sitte, näi vaan kävi... itku oli herkäsä koko kakunteko-rosessin aikana, kaupasa valittin suruadressia, ni piti välisä käyä tekkee muita ostoksia, ku silimät sumeni... jos minusta tuntu raskaalle, ni sitä lähheisten surua ei voi käsittää ku semmone, joka o samasa tilanteesa ollu, moon aina sanonu, että ei maalimasa oo luonnottomampaa, ku saattaa maan povveen oma lapsi. Toivon kovasti voimia kaikille, jokka siihen tilanteesee o joutunu.


Kun loistat tähtenä iltataivaan, 
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan
Sun tähteäs kirkasta seurataan.




Jannen muistoa kunnioittaen...



6 kommenttia:

  1. Kauniit ja tyylikkäät kakut! <3
    Koskettavaa... ei tätä elämää aina eikä useinkaan ymmärrä...

    VastaaPoista
  2. Kyllä tuli kyyneleet silmiin kun luin tuota kirjoitusta, niin tuntui pahalta. Elämä ei todellakaan ole reilua tai oikeudenmukaista, se tiietään. Nuoren ihmisen poismeno on aina hirveä menetys lähimmäisille, varsinkin omille vanhemmille.
    Mutta todella kauniit kakut oot saanut tehtyä surun keskelläkin. Yksinkertaisen tyylikästä.

    VastaaPoista
  3. Niin tuli kylmä ja kyyneleet silmiin kun tätä luin!
    Itse tiedän liiankin hyvin, mitä on menettää ja haudata oma lapsi. Se tuntuu niin väärältä ja epäoikeudenmukaiselta! Se tuska on aivan järkyttävää!
    Toivon Jannen vanhemmille ja muille läheisille paljon jaksamista suuren surun keskellä <3
    Ikävä ei lopu koskaan, mutta onneksi jäljellä on muistot, joita voimme vaalia sydämmissämme <3

    VastaaPoista
  4. Pysäyttävää tekstiä, elämä on välillä niin epäreilua. Kauniit ja herkät kakut olet tehnyt surujuhlaan.

    VastaaPoista
  5. Minä aivan järkytyin lukiessani tekstiäsi...
    Mitään niin kamalaa ei voi olla kuin oman lapsensa hautaaminen. Todella surullista ja ikävää.
    Jaksamista voi vain toivoa läheisille ja ystävlle. Ei se kyllä lohduta mutta muutakaan ei tehdä.

    Surullinen joulu tulossa siihen perheeseen.
    Jaksamista Sinullekin.

    VastaaPoista
  6. Kauniit kakut olet surusta huolimatta saanut tehtyä. Elämä on välillä niin epäreilua, hiton epäreilua :(

    Paljon voimia ja jaksamista kaikille läheisille <3

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentista!